Saaren kansanpuisto Tammelassa tuo monelle mieleen Albert Edelfeltin maalauksen Näköala Kaukolanharjulta vuodelta 1890. Edelfeltin jäljissä olen itsekin monesti käyskennellyt näköalatornin viehkeissä maisemissa.
Näissä maisemissa, jos missä, tuntee olevansa kansallisromantiikan ytimessä.
Kunnes mieleen tulee Ellan. Albertin vaimo, jota tietyissä piireissä nimitettiin Suomen kauneimmaksi naiseksi. Ellan oli täyttämässä 30, joten avioliitolla alkoi jo olla kiire.
Ellanin elämä ei ollut onnellista. Avioliiton iloja ei kestänyt kuin muutama viikko. Ei tainnut olla onnellinen Albertkaan; elämä Pariisissa oli niin monin tavoin hedelmällisempää. Ellan Suomessa sai hysteriadiagnoosin, ja kyllä hänen elämäänsä yritettiinkin helpottaa. Tulokset eivät ikävä kyllä olleet kovin hyviä.
Enää en voi käyskennellä Kaukolanharjulla muuten kuin vapaaherratar Ellanina. Mietin, miltä näkymä järvelle näyttää, miltä tuoksuu metsä, miltä kuulostavat linnut, miltä tuntuu poimia ensimmäisiä sinivuokkoja. Niitä poimin myös tänään kuvataiteilijan muistomerkille.
Ellanin (kuten myös Albertin) varsinainen leposija on Helsingissä, Hietaniemen hautausmaalla. Ellan lepää vastapäätä ensimmäisen aviopuolisonsa ja poikansa hautaa. Kävin haudoilla viime tapaninpäivänä, ja vastassa oli kovin ankea näky.
Siivosin puista pudonneet risut hautapaasien päältä ja vaihdoin muutaman sanan. Kerroin Ellanille, että hänen sukulaistensa hautapaikka Tammelassa on ihan lähelläni ja että käyn siellä aina silloin tällöin. Pahoittelin, ettei minulla ollut kynttilöitä mukana. Kerroin myös, että ovi näyttäisi olevan raollaan. Yhteys maailmaamme ei ole kadonnut; me kyllä muistamme heitä.
Kerroin myös, että olen kuusi vuotta sitten kirjoittanut runon, jossa myös Ellan on. Toivoin, että hän ilahtuu siitä. Luulen, että runoja on myös toinen, mutta sitä pitää vähän etsiä. Muistan ihmetelleeni siinä Ellanin ajatusta siitä, että avioliitto olisi ainoa ura. Tai taisi Ellankin sitä jo aikanaan ihmetellä. Ellan, me voimme juosta yhdessä maailmaa vastaan.
Maailmanennätys maailmaa vastaan juoksussa
Vapaaherratar Ellan Edelfelt istuu kivellä hattu sylissä.
Kartanon kello ilmoittaa lounaan valmistuneen.
Katselemme toisiamme
ja minä kerään kissankellot.
Sitten olisin valmis.
